piihappo (Si(OH)4) on merkittävä vaikutus grafiittiuunin atomiabsorptiospektrometrialla (Gfaas) mitattuun alumiinin atomiabsorptiosignaaliin

olemme tunnistaneet piihapon (Si(OH)4) tärkeänä modifioijana grafiittiuunin atomiabsorptiospektrometrialla mitattuun alumiinin absorbanssisignaaliin (gfaas). Si(OH)4: n läsnäolo paransi signaalia peräti 50%. Tehostumisen laajuus riippui molemmista ja oli maksimaalinen, kun ≤4, 44 µmol dm−3 ja ≥0, 50 mmol dm−3. Al-absorbanssisignaalin tehostuminen ei liittynyt lineaarisesti ja vaikutus oli yleensä kaikkien testattujen osalta kylläinen, ≥0, 50 mmol dm−3. Si (OH)4 oli huomattavasti tehokkaampi Al-absorbanssisignaalin tehostamisessa kuin Mg(NO3) 2. Kuitenkin 10 mmol dm-3 Mg(NO3)2: n ja 2 mmol dm−3 Si(OH)4: n samanaikainen esiintyminen näytteissä poisti si(OH)4: n aiheuttaman kohenemisen. Si(OH)4: n esiintyminen näytteissä voi johtaa siihen, että näytteiden Al-pitoisuus arvioidaan jopa 50 prosentilla liian suureksi. AL: n mittausvirheet si(OH)4: ää sisältävissä näytteissä voitaisiin estää matriisihakuisilla kalibrointistandardeilla. Havainnollamme voi olla vakavia vaikutuksia Al: n määrittämiseen vesipitoisista näytteistä, joilla on sekä geokemiallista että biologista merkitystä. Se voi myös viitata si(OH)4: n soveltamiseen uutena ja tehokkaana matriisimuunnoksena Al: n määrittämisessä GFAAS: n toimesta, koska si(OH)4: n sisällyttäminen standardeihin ja näytteisiin paransi Al: n havaitsemisrajaa ca 8 nmol dm−3: sta 3 nmol dm−3: een.